Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Viime syksyn riennot

Huh. Aika pyöräyttää blogi uudelleen käyntiin.

Sitten edellisen kirjoituksen olen käynyt katsomassa mm. Juliette Lewisiä Nosturissa, Massive Attackia Jäähallilla ja Lily Allenia Flow-festareilla.

Teatteriesityksistä näin Aleksanterin teatterissa esitettävän Mielipuolen päiväkirjan, Ryhmäteatterin Harmonian, Stella Polariksen pitkän improvisoidun näytelmän, Oblivian Kiasma-teatterissa esittämän Entertainment Island 2:n sekä Ylioppilasteatterin Deus Vultin.

Lisäksi kävin vielä Picasson näyttelyssä Ateneumissa ja Kiasmassakin katsomassa jonkun näyttelyn, jonka nimeä en muista.

Kirjoittamisen aihetta olisi siis ollut vaikka kuinka.


Mikään edellä mainituista ei saanut minua täysin syttymään, joskin kaikissa oli jotain hyvääkin. Juliette Lewis oli symppis, mutta biisit maalailevia ja vähän tylsiä. Massive Attackin esiintyminen oli paikoin jäätävän tylyä ja kontaktitonta. Lily Allen puolestaan itki puolet keikasta kipeää selkäänsä. Sinänsä ihan söpöä, mutta se vaikutti liikaa keikkaan.

Mielipuolen päiväkirjan ja Harmonian näin osittain keskeneräisenä, mutta kumpikin jätti hetkeksi sanattomaksi, mikä on yleensä hyvä merkki. Stella Polariksen puolesta sain pelätä enemmän kuin koskaan ennen heidän keikallaan, että saavatko he näytelmän kasaan. Oblivian esitystä odotin innolla, sillä en tiennyt yhtään mitä odottaa. Enkä edelleenkään tiedä pidinkö vai enkö näkemästäni. Toteutustapa: Constantly moving eli koko näytöksen läpi jatkuvasti hyllyvät eri asioista innostuvat nukkemaiset näyttelijät, oli kiinnostava, mutta itse sisältö jäi ontoksi.

Ylioppilasteatterin Deus Vult sai minut aluksi raivoihini, sitten ymmärtämään, sitten taas ärsyyntyneeksi. Miksi valitetaan siitä, että taiteilijat tekevät taidetta taiteilijoille, kun YT tekee itse juuri sitä samaa?


Picasso oli... no Picassoa. Täytyy kunnioittaa taiteilijaa, joka on saanut aikaan niin paljon eikä ole tinkinyt omista näkemyksistään. Kiasman näyttelyn parhaita kokemuksia oli musta huone, jonne tuli mennä yksitellen sisälle. Ohjeissa sanottiin, että taideteos piirtyy esiin huoneen vasempaan laitaan vasta kun silmät ovat tottuneet pimeään eli n. 2-3 minuutin jälkeen. 6-8 minuutin kohdalla teos olisi parhaimmillaan. Menin huoneeseen ja yritin kovasti nähdä jotain. Silmissäni alkoi näkyä ruutuja ja lumisadetta, jotka loittonivat ja velloivat ilmassa. En tiennyt enää tuliko se silmistäni vai oliko se osa taideteosta, jonka oikeasti näin. Olin kuitenkin vaikuttunut. Kun tulin ulos ja luin ohjeen uudelleen, huomasin, että teos olisikin näkynyt huoneen oikealla seinällä. Olin siis kuvitellut kaiken. Ja se olikin parasta. Hiljainen kokemus itseni kanssa hektisen Helsingin keskellä.

Toivottavasti kevät tuo tullessaan vähintäänkin yhtä mielenkiintoista menoa.