Sunnuntaina olin suunnitelmieni mukaan The Spyron ja austraalialaisen The Happy Endingsin keikalla Bar Loosessa. Musiikki ei ole ehkä sitä, mitä tavallisesti kuuntelen, mutta mukavan menevää kylläkin ja livekeikoilla ehdottoman toimivaa. Sunnuntai-iltana on aina vaikea saada ihmisiä liikkeelle ja paikalle olikin saapunut vain kourallinen ihmisiä kuuntelemaan ensiksi soittanutta The Spyroa. Lavameininkiin ihmisten vähyys ei onneksi näyttänyt vaikuttavan, mutta omaan fiilikseen yleisössä se valitettavasti vaikutti. Ihmiset tykkäsivät omalla hillityllä tavallaan, niin kuin alkuillasta yleensä, minä siinä mukana.
Kun ihmisiä oli The Spyron keikan aikana vähän ja musa oli kovalla, ei luonnollista puheensorinaa yleisön joukossa syntynyt. Biisien välit olivat siis pelottavan hiljaisia. Jotain taustaääntä olisi kaivannut, jotta meininki ei olisi pysähtynyt jokaisen biisin päätteeksi.
Onneks The Happy Endingsin keikalle alkoi jo valua enemmän väkeä ja tunnelmakin kohosi. En tosin katso tätä pelkäksi bändin ansioksi vaan yleisön. The Happy Endingsin biisitkin olivat menevän mukavia, mutteivät sen kummallisempia muutamaa tarttuvampaa biisiä lukuunottamatta. Voin jopa sanoa tykänneeni enemmän vähän rosoisemmista The Spyron biiseistä. Niissä oli sentään joku mukava koukuttava jippo.
Bändit olivat saapuneet juuri yhteiseltä Euroopan matkalta, joten meininki bändien välillä oli hyvä. Rento tunnelma välittyi The Happy Endingsin keikan aikana katsomoonkin, kun The Spyron pojat kostivat aussibändin tarjoamat drinkit tarjoamalla lavalle shotit supisuomalaista jallua. Vaikken lavaryyppäämisestä hirveästi yleensä innostu, oli tämä hauskaa. Yleisö innostui opettamaan austraalialaisille miten sanotaan hölkynkölkyn ja pojatha tottelivat. The Happy Endings näytti aidosti viihtyvän lavalla. Laulaja jallusta ja yleisön innostuksesta liikuttuneena kiittelikin sitä, miten kotoisan olon helsinkiläisyleisö heille tekevät, vaikka he ovat niin kaukana kotoa.
Illasta jäi todella positiivinen fiilis. Hassua miten sillä on merkitystä, että bändin perässä lukee se ulkomainen kirjainyhdistelmä: The Happy Endings (Aus). Se tekee siitä heti kiinnostavamman kuin pelkkä: The Spyro. Jälkimmäinen olisi ansainnut yhtä paljon huomiota ja yleisöä osakseen kuin austraalialaiset veljensä. Miksemme osaa arvostaa kotimaista? Miksemme näe suomalaisissa bändeissä yhtä lailla eksotiikkaa?
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
